Avataan rhymebookkia - osa 1: Lähtö lähiöstä

Heii hyvää huomenta tähän aamuun kaikille!

Täs ku tsekkasin ni toissa päivänä julkaistu 'Lähtö lähiöstä'-videohan on löytänyt katsojia tosi kivasti - kiva ollut nähdä sen leviävän ja kuulla kun diggailtu täysillä siitä ja 'Tulevaisuuden toivo'-lp:n muistakin biiseistä.

Tän myötä sit kantautunut korviin tietty enemmän myös pientä uliuliakin haha. Ja kuullut aiemminkin jotain speksauksia mun joistakin laineista teksteissä. 

Kelasin joskus aiemmin että muutenkin vois olla kiva ehkä avata joitain biisejä hieman - ehkä siel joku, jota saattaisi kiinnostaa ja tykätä lukea/kuulla biisien takaa juttuja. 

Ni avataanpa hieman sit nyt rhymebookkia ja otetaan ensimmäiseksi käsittelyyn yllämainittu biisi ja sen lyriikoista irroitetaan lähempään tarkasteluun seuraava kohta:

".....Mut se ääni, joka tykist lähti. /

Ja niist kytist, kun ne käski gätit ojos flättiin meit…. /"

->"Ei Suomessa poliisi heilu aseiden kanssa ja ammu edes varoituslaukauksia pidättäessään pikkupoikia hasiskaupoilla.."

Jotain tälläistä.. Ja näinhän se menee joo. Ainakin useimmiten ehkä.. Ymmärrän myös hyvin että tuon kohdan kuullessa saattaa helposti piirtyä kuva tuollaisesta tilanteesta. 

Räppejä kirjoittaessa tekstin määrä kun hieman rajallinen, ja asioita koittaa saada tuotettua ns rajatun tavumäärän hieman ohjaamana. Vapaasti tekstiä kirjoittaessa, esim kirjaan tvs tai vaik tähän, voi ehkä helpommin kuvata asioita tarkemmin.

Tuossa kohdassa tekijänä, maalasin kahta eri tilannetta ja ne nyt yhdistyivät sitten noin.

"...Mut se ääni, joka tykist lähti.."

Tällä viittaan tilanteeseen, kun meillä oli pikkupoikina Malmilla ampuma-aseita muutaman päivän ajan (onneksi vain sen hetken ajan silloin huh). Yhden sankarin isän asekaappi oli kokenut kilikalikeikan ja oli kivääreitä, käsiaseita ym. 

Pääsin siis sitten itsekin opettelemaan tätä kyseenalaista taitoa ennen armeijaa, kun ammuskeltiin yhtenä yönä valvontakameroita paskaksi Malmilla (joo luit kyllä oikein, ja eipä paljoa retardimpaa tekemistä voisi kyllä joo varmaan keksiä. Älkää koittako kotona jooko. Aseiden kanssa eläessä, saati leikkiessä, hommathan voi päättyä tosi ikävästi - jos tarvetta muistuttaa tälläisestä asiasta. Tässä meidänkin leikissä esim yhden pojan elämä oli lähellä muuttua/päättyä 13-vuotiaana, kun hyvä kaveri tähtäsi kiväärillä ja veti liipaisimesta, luullen ettei piipussa ole kutia. No se viuvahti siitä metrin päästä ohi onneksi tällä kertaa. Näitä vastaaviahan ollaan kaikki kuultu ja että valitettavasti kaikilla ei ole samanlaista tuuria matkassa...)

Mutta joo tästä kaikesta seurauksena päästäänkin sitten seuraavaan kohtaan:

"..ja niist kytist, kun ne käski gätit ojos flättiin meit.."

Siellä kun me sit käveltiin, mua vielä jopa pari vuotta nuoremman sankarin kanssa, yön hämärissä Ala-Malmintorilla, ni siinä virastotalon edessä saatiin kokea sit se melkoinen tilanne, virkavallan saavuttua paikalle ja lähestyessä meitä sit usean partion voimin melkoisen varautunein liikkein/ottein. Olivat saaneet ilmoituksia laukauksista ja syystäkin olivat kyllä hiessä sen johdosta. Ja oli ne reaktiot heillä sit kyl myös aikamoisia hah, siis se ihmetys, kun kaivoivat pikkupojilta sitä kalustoa päältä. Mulla oli 7.62:nen vyöllä, niinku niillä isoilla gangstoilla musiikkivideoissa lol. Frendillä taskut täynnä kuteja. Olin just täyttänyt 15 ja tullut rikosoikeudelliseen vastuuseen, toi oli ensimmäinen keissi mistä jouduin sit oikeuden eteen, niinku tuon biisin 1.versen päätänkin. 

Rekisterissä silloin merkintä tuosta, ja muilla astaloilla varustautuminen siellä varjoissa eläessä silloin muutoinkin, kyl vaikutti siihen miten poliisi noina mun rankimpina teinivuosina sit lähestyi myöhemminkin joissakin tilanteissa mua. 

'Astetta kylmempää'-biisin tekstissä näistä kun esim on jotain kuvausta myös, ni eivät nekään lainit ihan hatusta tempaistuja siis ole. On ollut rappu täynnä päästä varpaisiin varustettuja kyttiä hakiessa mua silloin junnuna faijan luota epäiltäessä törkeästä väkivaltarikoksesta jne. Vois avata siitä biisistä hieman toisella kertaa jotain, niistäkin joistain laineista kun siis kuullut jotain mutinaa.

Mutta tästä päästään myös siihen, että mähän oon ns taiteilija ja Eräs on jonkinmoinen hahmo, jonka kautta mä ilmaisen itseäni ja kerron nyt tätä tarinaa, jonka haluan kertoa - tarinaa epätoivosta ja toivosta. Oon myös tietty ottanut tän myötä vapauden kirjoittaa just niinku must tuntuu parhaimmalta. Kun laitan kynän paperille toivon että mun käsi ohjautuu kirjoittamaan jotain, josta ehkä edes yksi ihminen tässä maailmassa voisi saada jotain hyvää. 

Näissä lyriikoissa on tietty iso osa mua ja mun kokemusta maailmasta ja elämästä, mutta eivät ne ole ns yks yhteen mun ja mun elämän/ajatuksien kanssa. Ja kirjoitan monesti nykyään (samassakin biisistä) monin eri silmin yhdistäen näistä sitä tarinaa.

Ja siellä on joo mun kokemusta, sekä mun lähipiirin, frendien, tuttujen jne.. Ja sitten on tietty sitä värikynääkin myös, ja on riimiparit ohjanneet lainien muodustumista jnejne.. 

Nää silmät joiden kautta Eräs katsoo maailmaa ovat siis nykyään ns yleismaailmallisemmat, tai voisin ehk sanoo että yleisMalmilaisemmat tai jtn hah.

Ja se minkä mä yritän parhaani mukaan tehdä osaltani, on että nää tuotokset eivät kenenkään korvissa kuulostaisi pelkästään ton kaiken rappion ja saastan romantisoinnilta, jota tän päivän soittolistoilla ja medioiden/levy-yhtiöiden ylös nostamana on ehkä ihan tarpeeksi hämmentämässä nuoria mieliä. Heilutaan muotitalojen tekemät luotiliivit päällä videoilla aseet kädessä esittelemässä kukkoina rahatuppoja uhoten ylivertaisuuttaan, ja niinku se kaikki olis jollain tapaa vielä siistiä ja hienoa. On tositv:tä ja keltaisen lehdistön lööpit täynnä rikkaiden perheiden lellikkejä, jotka tylsistymiseensä tvs tuottavat lähiöt täyteen paskaa, näkemättä lainkaan sitä minkä hinnan monet monella tapaa huonommassa asemassa olevat yksilöt, perheet ja yhteisöt sit maksavat siitä. Ja nää tuotetaan kuulostamaan/näyttämään joltain sankaritarinoilta, näyttämättä sitä koko kuvaa. Ja sit samat mediat ja tahot seuraavan mainostauon jälkeen päivittelevät kuinka junnut sekoaa lähiöissä hohhoijaa..

Mä toivon että kenenkään ei tarvitsisi kokea tuollaisia juttuja ja eksyä niin pahasti kuin itselle tuolloin junnuna myös kävi. Mutta tosi asia kun valitettavasti on se että kyllähän näin käy, aina vaan uudelleen ja uudelleen. Ja monelle käy sit siellä tosi huonosti.

Mä oon ollut siellä tosi pimeässä tunnelissa, mutta mä sain myös nähdä valonpilkahduksen, ja nykyään sen myötä saan elää mukavaa elämää. En olis joskus voinut uskoa tätä, mutta niin kävi. Ja koska niin kävi mulle, ni niin se voi käydä kaikille muillekin tääl, vaikka tuntuisi joskus miten toivottomalta. Sen mä haluan näillä kertoa.

Sellaista täl kertaa..

Jos haluatte kuulla lisää jotain tälläistä, ni huudelkaa kommenttikenttiin jotain, tai tulkaa muutenkin keskustelemaan jos asiaa tvs.

Kaikkea hyvää ja parasta päivää kaikille!

-Eräs